Miksi pitkä hiljaisuus?

Siksi, että...

kesällä päivät kuluvat ulkona.

Puutarhahommat ovat pitäneet meidät kiireisinä.

Samoin yllättävät, mutta rakastetut hoitolapset.

Vaikka tekisi mieli vain maata ja nauttia auringosta, ei millään malttaisi pysyä aloillaan.

Kesällä on aika pomppujen,

suurien tunteiden...

ja rakkauden.

Kesästä nauttivat niin pienet...

kuin suuretkin.

Niin nuoret

kuin vanhatkin.

Yhdessä...

ja yksin.

Eikä mikään voi pilata sitä, että on todella kesä!

Me vietämme kesäpäivämme jossain muualla, kun tietokoneen ääressä. Siispä blogimme saattaa ajoittain olle todella hiljainen. Ei huolta, pyrin silti raportoimaan tärkeimmistä asioista aina tuota pikaa.
Oikein kauniita ja lempeitä kesäpäiviä kaikille!

Into 4 vuotta!

Eilen 10.5.2012 Into täytti neljä vuotta! Synttäreitä juhlittiin koiramaiseen tapaan ilta-auringon paisteesta nauttien ja kylpien (ojassa), kierien (mudassa), jahdaten, nahistellen, nuuhkien ja tutkien.

Synttärikemuille luonnon helmaan mukaan päässyt hoitokoira Totokin viihtyi, vaikka vuosi sitten "koiranelämään" totutellessaan se hieman vierasti inhottavan mutaista peltoa. Velipoika Remu onkin oppinut jo talon tavoille ja kieri ja kiehnäsi innoissaan pellolla aivan kuten itse synttärisankarikin. Into kyllä osaa ottaa kaiken ilon irti koiranelämästä! Elnakin nautti, kun sai toteuttaa itseään: juosta päättömästi ympäriinsä.

Toivottavasti muillakin Repolaisilla, eli Rumballa, Leonilla, Milalla, Manulla ja Tikrulla oli myös oikein mieluisat syntymäpäivät!

Kesäkausi korkattu!

Meidän hurjat, eli Roina Puniini ja morsiamensa Nuppu-pupu aloittivat kesäkautensa huhtikuun lopulla! Aurinko lämmitti jo silloin niin ihanasti, että kanit pääsivät kurvaamaan iloloikka -ralliaan ulkotarhaansa pihan nurkalle. Yöt pariskunta viettää vielä sisällä, mutta auringon säteiden lämmittäessä rouva ja herra kaniini nauttivat pihamaalla sijaitsevasta kesäkodistaan.

Muutamina viime päivinä on ollut niin koleaa, tuulista ja tänään jopa sateista, että kanit ovat joutuneet närkästyneinä viettämään päivänsä sisähäkissään. Kasvit ehkä nauttivat pienestä kevätsateesta kesän kynnyksellä, mutta kanit eivät!

Koiratkin aloittivat kesän. Into ja Elna ovat uiskennelleet tyytyväisinä lenkeillä vastaan tulleissa ojissa, soissa, lammikoissa ja näiden välimuodoissa ja kävipä Into uimassa rinksan jopa Vanajavedessä Hämeen linnan kupeessa.
Noin muuten koirat ovat saaneet nauttia pihalla aamusta iltaan vietetyistä päivistä, kun itse olen ollut pihatöiden kimpussa. Elnalla on niin kova vahti- ja saalistusvietti, että se saa lojua pitkässä liinassa siinä missä muut koirat saavat viipottaa pitkin pihaa ilman hihnoja. Pihamme on aitaamaton ja vastapäätä kotiamme asuu vuokraisäntäni kissansa kera. Lisäksi moni koiranulkoiluttaja oikaisee pihamme läpi ja olisi sääli, jos Elna juoksisi itseään isomman koiran suuhun - se kun on aika rämäpäinen kaahottaja. Valvovan silmän alla Elnakin saa ulkoilla pihassamme vapaana, mutta minun keskittyessäni kukkapenkkiin on turvallisempaa antaa Elnan nauttia auringosta köytettynä puuhun...

Myös kesän ensimmäinen mätsäri on korkattu, joskaan ei osallistujina vaan ihan vaan turisteina kolmikon kanssa Turengissa. Omat koirani eivät olleet kehäkuntoisia, mutta osallistuminen olisi ollut mielenkiintoista, sillä isojen koirien tuomarina toimi Tapio Eerola ja sekarotuisilla Kaija Eerola. Vaikkei nyt saatukkaan arviota siitä, miten hommat pelittää meillä (tällä hetkellä lähiverkkoyhteys koiriin on nurin...) niin eipä reissu turhaksikaan jäänyt. Elnan ja Remun kanssa seisoskeltiin keskellä hälinää ihmetellen ihmis- ja koiravilinää (Remu on muuten harvinaisen lunki jätkä, ei provosoidu sitten mistään!) ja se mikä Remua tuntui eniten kiinnostavan, ei suinkaan ollut ympärillä häärivät ihmiset koirineen, vaan kaukana takanamme melskaavat lapset, joita Remu tarkkaili kiinnostuneen oloisena. Supervahtikoiraminähaluanollaäänessä -Elnalle kokemus oli kultaakin kalliimpi ja ajattelin pyhittää jatkossakin mätsäreitä Elnan koulutukselle. Ja Inton myös! Intokin pääsi tuijottamaan sekamelskaa lähietäisyydeltä ja hetken ihmeteltyämme kävin kaivamassa autosta valmiiksi pilkkomani nakit. Hyödynsimme ihmis- ja koirapaljouden ottamalla hieman etäämmällä seuraamista ja paikallaoloa, jota jäimme vahvistamaan vielä tapahtuman jälkeen hyvin hajustetulle kentälle järjestäjien vielä purkaessa kehänauhoja ympäriltämme. Koira toimi hienosti häiriöistä huolimatta! Nyt täytyy jatkossakin vaan muistaa nostaa kriteereitä ja vaatia, vaatia, vaatia. Ongelmani on, että päästän koiran usein ihan liian helpolla...

Remusta on tullut meidän pihan vahtimestari! Se kulkee tärkeänä mukanani vein sitten kaneja ulkotarhaan tai siistin pihaa talven jäljiltä. Vuosi sitten tullessaan se taisi vierastaa uutta ympäristöään sen verran, että antoi itsestään hiljaisen ja etäisen vaikutelman, mutta nykyään se on puuhakas pikkuapulainen, joka on mielellään mukana niin isojen koirien mutakuoppalenkeillä kuin myös upottavilla pelloilla ja ennen kaikkea pihatöissä. Kuvassa taka-alan puulaatikoissa kasvaa muuten viime kesän jäljiltä mm. persiljaa ja ruohosipulia, on se vaan mahtavaa kun aurinko tekee ihmeitään!

Elna on ehdottomasti meidän pihan vahti, joka häätää tarvittaessa (ja tarvitsematta) pihalla tunkeilevat fasaanit, naakat ja kyyhkyt sekä naapurin pihalta naapurin oman kissan (...), mutta vahtimestarin tittelin itselleen on ehdottomasti ansainnut Remu. Se on kanssani  yhtä mieltä siitä, että pihassa kotkottavat puolikesyt fasaanit ja hienot kyyhkyt ovat vain osa idylliä ja saavat rauhassa ollakin. Me Remun kanssa keskitytään hiukan oleellisempiin asioihin - kuten pihan kunnosta huolehtimiseen sekä auringosta ja mullantuoksusta nauttimiseen.

En voi olla korostamatta

koirien hammashoidon tärkeyttä. Se on sellainen asia, johon monet eivät tunnu kiinnittävän riittävästi huomiota, vähän niin kuin koiran kynsien hoito, joka sekin näyttää omien kokemuksieni mukaan unohtuvan yhdeltä jos toiselta silloin tällöin (ja itseni mukaan lukien).

Piirros Hayao Miyasakin elokuvasta Naapurini Totoro © Copyright Studio Ghibli

Syy tähän yllättävään avautumiseen sekä piirroshahmoon blogissamme johtunee taas jostain, mikä kalahti omaan nilkkaan tai ainakin perhepiirin kokemuksiin kovemmin kuin taas ennalta osattiin odottaa. 

Appiukkokokelaani 10-vuotias skotlanninterrieri Toto(ro) on viime aikoina viihtynyt luonamme hoidossa. En ole voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että haistan koiran saapumisen huoneeseen. Siis kuvitelkaa, haistan! Neljän koiran talous, jossa yhden koiran saapumisen huoneeseen todellakin haistaa. Herään jopa öisin koiran tullessa sänkymme viereen nukkumaan, sillä koirasta lähtevä haju on tosiaankin niin voimakas.

Kurkkaus koiran suuhun paljasti löyhkän lähteen. Sanoin jopa avomiehelleni, että tämä olisi melkeinpä kameran paikka, sillä en ole nähnyt mitään vastaavaa koskaan ennen. Löydös oli sen verran karmaiseva, että ei siitä loppujen lopuksi mitään kuvia otettu, vaan soitimme eläinlääkärille. Lupasin appiukkokokeelaalleni, että jos hän vain kustantaisi hoidon, hoidattaisin koiran kuntoon luppopäivinäni työttömänä. Ja niin siinä sitten kävi... 

Vappua edeltävänä torstaina vein Toton tutulle eläinlääkäriasemalle. Olin tilannut ajan elt Juha Virolaiselle, jonka tiesin hoitavan vaikeimpiakin hammasongelmia. Sanoin jo aikaa varatessani, että koiralla on kirkkaan punaiset pahasti tulehtuneet ikenet ja varmasti useampia läpimätiä huonokuntoisia hampaita, mikä oli jo meikäläisenkin silmään selkeää. Paikan päällä eläinlääkäri totesi saman, mutta koska koiran suu oli niin huonossa kunnossa ainoa vaihtoehto oli aloittaa kipu- ja antibioottilääkitys etukäteen ja tehdä itse toimenpiteet myöhemmin, vapun jälkeen. Sen lisäksi, että eläinlääkäri katsoi koiran suuhun ja totesi, että ainakin neljä hammasta tulisi poistaa, hän myös kuunteli vanhan koiran sydämen, tarkisti lämmön ja otti verikokeen varmuudeksi siitä, että eläkeläiskoira olisi turvallista nukuttaa jatkotoimenpiteissä. How much to pay? 247 €. 

Sitten koitti vapun jälkeinen keskiviikko. Totolla oli aika hampaiden poistoon kello 14, se nukutettiin kello 14:15 ja kello 19:20 sain puhelun, että koira on nyt valmis matkaamaan takaisin kotiin. Herrakoiraa operoitiin sen verran pitkään, että aloin jo ennen seitsemää miettimään pahimpia mahdollisia skenaarioita vanhan koiran nukutuksesta... 

Operaatio oli kuitenkin sujunut hyvin, vaikkakin sen seuraukset olivat järkyttävät. Totolta oli poistettu yhteensä 17 hammasta! Lienee sanomattakin selvää, että jatkossa poika syö pehmeää ruokaa. Jo aiemmin aloitettu kipu- ja antibioottikuuri vedetään tietysti myös siinä ohessa loppuun. Ja entä paljonko tälle operaatiolle tuli hintaa? 855 €. Yhteensä koko hammasprojekti tuli maksamaan 1 102 €. 

Nyt koira voi hyvin ja yöpyy vielä seuraavan yön luonamme. Toistaiseksi se lepäilee pehmeällä pedillä, jonka tein sille häkkiin jotta muut koirat eivät pääse häiritsemään meidän pientä Totoroa. Piakkoin on varmasti myös kipulääkkeen aika, kipulääkettä annetaan kahdesti päivässä kuuri loppuun. Urhea velipoika Remu valvoo Toton häkin vieressä ja tarkkailee ystäväänsä, jonka suusta tulee vielä hieman verta, sillä kaikki yläposkihampaat poistettiin monen muun hampaan ohessa ja muutamissa kohtaa ikenissä on sulavat tikit. Auts.

Pöllämystynyt, hieman tokkurainen ja operaation jäljiltä takkupartainen Toto.

 

Remu pysytteli tokkuraisen ystävänsä lähettyvillä koko illan

Ennakointi on tärkeää, sillä hammasongelmien huomaaminen näin myöhäisessä vaiheessa todellakin johtaa radikaaleihin ja tyyriisiin operaatioihin. Jo pelkästään säännöllinen puruluiden syöttäminen karvakorville on paljon. 

Meidän taloudessa koirien ruokiin on lisätty säännöllisesti myös Plague Off -nimistä jauhevalmistetta sen jälkeen, kun barffaaminen ja varsinainen luiden syönti lopetettiin. Verkkosivuapteekin sivuilla kerrotaan, että Plague Off estää plakin muodostumista, poistaa hammaskiveä, edistää ienterveyttä ja ehkäisee pahanhajuista hengitystä. Vanhan pappatoton tilanne tietysti harmittaa, mutta on sitä ennenkin porskutettu menemään ilman hampaita vanhemmalla iällä. Toivotaan, että suutilanne saadaan jatkossa pidettyä hyvänä ja vuoden päästä olevassa kontrollikäynnissä eläinlääkäri toivottaa vain iloista kevään jatkoa...