tiistai 21. kesäkuuta 2011

Sammakonpoikanen yli uutiskynnyksen



Viikko sitten sunnuntaina olimme ystävieni kanssa viiden koiran voimin viettämässä aurinkoista kesäpäivää mökkimme maastoissa. Yllä olevassa kuvassa poseeraava sammakonpoikanen on ystäväni labradorinnoutaja Aamu, viralliselta nimeltään Brufinn Merlot, kuvassa labukoille tyypillisesti juuri ojassa pulahtaneena. :)



Aamu on niin suloinen, etten malttanut olla julkaisematta sen kuvia -se ylitti kepeästi loikkaamalla blogini uutiskynnyksen, josta olen saanut kärkästä palautetta sen jälkeen, kun päätin julkaista taannoisessa treenimerkinnässäni kuvan rupisammakosta sen sijaan, että olisin esitellyt treeneissä mukana olleet yltiösuloiset labbiksen ja bichon frisen pennut.


Elnakin päätti ylittää uutiskynnyksen -polskuttelemalla! Eevertti on kuuman kesän myötä ryhdistäytynyt koirana ja niinpä se päätti polskutella uutiskynnykseni yli ja antaa minulle kirjoittamisen aihetta. Tässä se nyt on, todistusaineisto uivasta Elnasta! Eikä muuten pulahtanut vahingossa, vaan aivan tietoisesti isoveljensä innoittamana. Tosin sen ilmeestä saattaa päätellä, että kaikki maailman viemärirotat eivät ole tarkoitettu suomalaiseen järviveteen. Mutta silti: olen sanaton! Go Elna, go!

Minulla olisi myös loputtomasti kuvamateriaalia uivasta merikarhusta Intosta, mutta koska Inton uiminen ei ole mitään uutta eikä täten ylitä uutiskynnystä otan oikeuden olla julkaisematta kuvia. Into kyllä nauttii pulikoinnista ja ui järvessä rinkiä loputtomasti! Välillä odotan milloin se vaan uppoaa, mutta se ei uppoa koskaan! Takaisin maalle se nousee vasta pakon sanelemana, tässä tapauksessa sellaisessa tilanteessa, jossa koko muu lauma jo jatkaa kulkuaan muualle. Merikarhu nauttii kesäisistä huveistaan täysillä!



Myös vanha lemmikkieläimeni Romppu innostui irroittamaan pehmeät tassunsa pohjamudasta ja polskutteli muutaman metrin syvemmässä rantavedessä. Tämäkin oli pieni ihme, kesä ja kuumuus ilmeisesti tekee ihmeitä tai sitten vesi oli myrkytetty koiranmintulla.
Rompusta tulee harvoin hyviä kuvia sen kasvojen vasemman puoleisen halvaantuneisuuden takia, mutta tässä yksi oikein sievä koiran oikealta puolelta. Arvaisiko kuvan perusteella koiran olevan jo 9-vuotias?



Loppuun vielä lyhyt listaus asioista, jotka juuri ja juuri ylittävät uutiskynnykseni.

  • Taannoisella mökkireissulla ystäväni bullterrieri Riesa vaihtoi väriään tricolourista mustapöksyiseksi ja hieman kellertäväksi rytöhirviöksi. Ja jep, Into ja Riesa ulkoilivat jo samassa laumassa (Inton keskittyessä Aamuun ja Riesan keskittyessä Elnaan)!

  •  Into ja Elna osasivat käyttäytyä ihmisille suunnatulla mökkireissulla siivosti jopa yön yli siitäkin huolimatta, että paikka oli täynnä niille entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. (Lukuunottamatta Inton pientä etikettivirhettä, kun se säntäsi kuin elosalama laiturilta järveen hypänneiden tyttöjen perään järveen siitäkin huolimatta, että me sijaitsimme sillä hetkellä muualla kuin rannalla ja se melkein repäisi mukaansa koko käteni lähtiessään kiitämään...)

  •  Into ja Elna kävivät rokotuksilla. Elnan niskaan nousi kurja patti, josta eläinlääkäri onneksi ymmärsi varoittaa minua jo ennen patin ilmestymistä. Ei huolta siis!

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Hoitopaikkaa vailla



Hollanninpaimenkoiramixnarttu & novascotiannoutajauros pidempiaikaista hoitopaikkaa (n. vuosi) vailla heinäkuun 11. päivä eteenpäin omistajan astuessa puolustusvoimien palvelukseen. Yhdessä tai erikseen, mieluusti Hämeenlinnaan tai lähiseudulle (Kanta-Häme), sillä omistajalla halukkuutta ottaa koiria satunnaisina iltoina ja viikonloppuina sovittuina ajankohtina. Tulevat toimeen toisten lemmikkieläinten kanssa. Tiedustelut jenna.eklof@gmail.com tai 044 284 1615. 

11. heinäkuuta, eli päivä jona astun puolustusvoimien palvelukseen lähestyy uhkaavasti, eikä Intolle ja Elnalle ole vieläkään löytynyt hoitopaikkaa. Olen levittänyt sanaa kaveripiirissäni, Facebookissa ja muutamilla keskustelufoorumeilla, mutta sopivaa vaihtoehtoa ei ole vielä tullut vastaan.

Onko sinun lähipiirissäsi ihmisiä, jotka ehkä haaveilevat koiran hankinnasta, mutta eivät pysty toteuttamaan haavettaan? Tässä olisi oiva ja helppo tilaisuus kokeilla, mitä koiranomistajuus on ;)

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Huh hellettä (=hulluutta)!



Kun mittari näyttää vielä iltasella 21:30 aikoihin +29 °C tuntuu, että ainoa vaihtoehto koirien liikuttamiselle on rento käppäily läheiselle järvelle. Muuten olemmekin vältelleet lenkkeilyä, sillä tällä säällä koirille tuntuu hyvinkin riittävän pihapissatuksilla käyminen ja omaehtoinen ulkoilu mökillä, jossa itse olen käynyt ahkerasti nauttimassa luonnosta sekä hieman viileämpinä päivinä myös kylpytynnyrissä lillumisesta. Kipeä jalkani, jonka taannoin onnistuin venäyttämään ilkeästi on osoittanut toipumisen merkkejä ahkeran keppien avustuksella liikkumiseni myötä ja täten käppäilyt lähijärvelle onnistuvat, voisinpa melkein jo sanoa, heleposti! Viikko lunkia lomailua liikunnasta ja koipi on jo lähes entisensä!

Vaikka minä olenkin joutunut välttelemään jalan rasitusta, koirat ovat nauttineet liikunnan riemusta minunkin edestäni. Tässä kuvasatoa taannoiselta mökkireissulta -ajalta, jolloin säät eivät vielä olleet ihan näin helteiset...

Nuija ja tosi nuija? Ohessa lisää kuvasatoa, joka saattaa vaikuttaa katsojan mielikuvaan rakkaiden lemmikkieni älykkyydestä...





PS. Muutamissa blogeissa on viime päivien aikana ollut mitä hulluimpia listauksia hakusanoista, joilla blogeihin on löydetty. Koska tämä blogimerkintä koostui pääasiassa hulluista kuvista, miksen jatkaisi samalla hullunkurisella linjalla loppuun saakka. Tässä top-5 listaus erikoisimmista hakusanoista, joilla ihmiset ovat löytäneet meikäläistenkin blogiin!
1. jäniksen uloste
2. kaikilla ihmisillä ei valitettavasti käytöstapoja maapallolla
3. koira leikattiin suoli tukossa
4. kissan pihahäkki
5. oma kuva postimerkkiin


Jokainen näistä loistokkaasta hakusanasta aiheutti meikäläiselle suurta hilpeyttä! Kaikissa näissä on (ONKO?!) logiikkaa, sillä olenhan juorunut koirieni hyvistä ja huonoista käytöstavoista ja koiranomistajana varmasti myös niiden ulosteista (koiraihmisten ja pienten lasten äitien suosikkipuheenaihe!) ja tuo kolmantena mainittu liittyy taatusti Rompun taannoiseen seikkailuun. Silti se oli hakusanalauseena niin hauska, että pääsi kyllä suosikkieni joukkoon heittämällä. Täytyy kyllä myöntää, että kahden viimeisenä mainitun yhteys blogiini on vielä toistaiseksi hämärän peitossa... Mutta onneksi muut blogiini johtaneet hakusanat olivat pääasiassa koirieni nimiä sekalaisessa järjestyksessä, nikiroxia, koirieni rotuja tai erilaisia terveyteen liittyviä termejä, kuten "koiran veriarvot", "koira paha ummetus", "irtokarvat" ja paikallisen eläinlääkäriaseman nimi ja hinnasto. Vau. Heti kun jaksan kotiudun armeijasta alan treenaamaan ja kisaamaan koirieni kanssa kaikissa mahdollisissa lajeissa, jotta saan säästettyä raikkaat puheenaiheet terveydestä (minun tai koirien -kenen tahansa) vaikka niille päiville, kun viimein istun keinutuolissa whippet vierelläni enkä keksi enää muutakaan puheenaihetta...

torstai 2. kesäkuuta 2011

Match show ja uudet ystävät



Lauantaina pyörähdettiin Elnan kanssa match showssa kaupungin puistossa sen verran koreasti, että raitapaita onnistui nappaamaan punaisen nauhan. Käyttäytyminen oli mallikelpoista niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin, ja täten pikkutiuhti onnistui tekemään emäntänsä erityisen onnelliseksi. Punaisten kehässä raidallinen sinnitteli noin 10 parhaan joukkoon, mutta tippui lopulta sijoittumatta palkintopalleille. Silti: hyvä me!



Maanantaina meillä kävi yllätysvieraita, nimittäin 9- ja 8-vuotiaat skotlanninterrierit Toto ja Remu. Koirat tutustuivat toisiinsa yksitellen: ensiksi käveltiin lyhyt lenkki Elnan ja Remun kanssa, sitten Elnan ja Toton kanssa. Seuraavaksi lenkkeiltiin kokoonpanolla Romppu ja Remu, ja tämän jälkeen Romppu lähti lenkkeilemään Toton kanssa. Viimeiseksi lenkille poikien kanssa pääsi Into, jonka korvista nousevasta höyrystä saattoi päätellä, ettei "heikkohermoista" tolleria olisi kannattanut jättää viimeiseksi, nimittäin poika oli odottanut vuoroaan sen verran jännityksellä, että kun sen vuoro lopulta koitti sen oli vaikea keskittyä mihinkään saati muistaa hyviä käytöstapoja.

Into kävi pitkän odottelun jäljiltä kovilla kierroksilla, minkä lisäksi se osoitti epävarmuuttaan ja nuoren uroon uhmakkuutta käyttäytymällä röyhkeästi ja testaamalla rajojaan skottipoikien kanssa.
Onneksi molemmat skotit olivat mallikelpoisia yksilöitä ja kertoivat Intolle iän tuomalla arvokkuudella, ettei niitä kiinnostanut lähteä pelleilemään tai mittelemään nuoren tollon kanssa, ja siispä koirien kohtaamiset sujuivat hyvin.



Jopa 9-vuotias Romppu tuli hyvin juttuun samanikäisten skottipoikien kanssa ja seuraavana päivänä lähdimmekin viiden koiran voimin mökille, jossa koko lauma sai vipeltää yhdessä. Elna ja Remu olivat jo edellisenä päivänä viihtyneet erityisen hyvin yhdessä, mikä aiheutti Inton pään päälle synkän mustan sadepilven. Se piti Elnaa ja skottipoikia tarkasti silmällä ja oli kokoajan valmiudessa haastamaan Remua narttunsa takia. Sopu saatiin kuitenkin säilymään, mutta ehkä seuraavalla tapaamiskerralla jätän suosiolla ainoana narttuna provosoivan Elnan kotiin niin pitkäksi aikaa, että Into ehtii kunnolla tutustumaan skotteihin ilman häiriötekijöitä.



Seuraavaan kunnolliseen lenkkiin kavereiden kanssa voi kuitenkin olla vielä aikaa, nimittäin onnistuin tiistaina reväyttämään nilkkani niin ikävästi, että se on täysin turvoksissa ja veikkaan, että huomisen terveyskeskuksessa käynnin jälkeen kuljen hetken aikaa keppien avustuksella. Niin kauan kun jalkani on kipeä, koirat saavat tyytyä lyhyisiin hihnalenkkeihin sekä mökin pihalla energiansa purkamiseen. Onpa kurjaa aloittaa valoisa ja lämmin kesäkausi näin. :(