Taitava Imbalboa

Treenattiin tänään noutohommeleita Imbalboan kanssa. Kotimme suuren maalaistalon pihapiirissä, jossa rauhallista lääniä ja maastovaihteluita riittää mahdollistaa paljon ja pystymme käyttämään sitä hyväksemme monien treenien suhteen.

Kotipihalla treenatessa keskityn pitämään treenit harvinaisen lyhyinä, mutta iloisina ja onnistuneina -  laatu korvaa määrän, hoen itselleni, kun tekisi vielä muutaman onnistuneen noudon jälkeen mieli ottaa pari lisää, kun koira on niin liekeissä ja homma tuntuu mukavalta. 

Minun pitäisi keksiä Impalolle mahdollisimman erityylisiä ja mielellään myös hyvin eritasoisia tehtäviä, jotta edistymistä tapahtuisi kaiken aikaa ja jotta molemmilla pysyisi mielenkiinto touhuun. Tuntuu kuitenkin, että olen jumissa oman pääni sisällä ja uusia erilaisia tehtäviä on vaikea keksiä. Tässä kohtaa erilaisista treeniseuroista olisi varmasti hyötyä, mutta ikävä kyllä en ole saanut itseäni mahdutettua mukaan yhteenkään... Siispä noutajaihmiset help, minkälaisia harjoituksia te teette yhden ihmisen voimin? Apukäsiä minulla harvoin on käytettävissä silloin, kun treenaamme ruokapalkalla kotipihalla.

Viimeisimmästä treenikerrasta olikin jo aikaa. Into oli ehtinyt saada yhden uuden (maastokuvioisen!) daminkin, joten varmaan sen ja pitkän tauon siivittämänä koira oli ihan liekeissä! Olisin tosiaankin voinut jatkaa treenaamista vielä paljon, paljon pidempäänkin, mutta sain mieleni maltettua.

Tämänpäiväinen treeni koostui kahdesta pienen tauon erottamasta setistä, jotka molemmat tehtiin neljällä damilla. Tunnen lajia ja termistöä huonosti, joten pahoittelen kömpelyyttäni näissä selityksissä. Toivottavasti edes minä saan tästä selvää sitten kevään kynnyksellä kun mietin, mitähän sitä on tullut tehtyä... Tässä "havainnoillistava" kartta, josta selviää jotakuinkin treenien kulku.

1. Ensin kävin yhdessä koiran kanssa kodin kulmalla heittämässä damin talon taakaa alkavaan männykköön. Se jätettiin sinne.
2. Siirryimme muutaman metrin päähän, vaihdoimme rintamasuuntaa ja heitin toisen damin talon sivulta alkavaan harvakasvuiseen metsäplänttiin. Sekin dami jätettiin sinne.
3. Sitten siirryimme talon toisella reunalla kulkevalle auratulle pihatielle, joka on pikä ja suora. Tiputin yhden damin jo pihatien alkuun kävellessämme ja pihatien keskiosassa heitin yhden damin suoraan eteenpäin kohti pihatien loppuosaa, jotta kaksi viimeisintä damia pihatiellä olisivat suorassa linjassa keskenään. Jäimme koiran kanssa heittopaikalle.
4. Lähetin koiran hakemaan ensin pihatien alkuosalle tiputtamaani damia ja hyvän palautuksen jälkeen lähetin sen hakemaan pihatien loppuosalla makaavaa damia. Molempien osalta palautukset menivät hyvin ja siirryimme takaisin heittopaikalle 2., eli harvakasvuisen metsäpläntin reunaan, josta lähetin koiran hakemaan sinne aiemmin jätetyn damin.
5. Hyvän palautuksen jälkeen siirryimme vielä talon nurkalle, josta lähetin koiran hakemaan ihan ensimmäiseksi samalta paikalta heitettyä damia. 

Toinen setti oli hyvin samankaltainen ja damien paikat olivat samoilla alueilla, missä ensimmäisessä setissäkin. Ainoa ero oli, että en lähettänyt koiraa 1. ja 2. dameille samoilta paikoilta, kuin josta olin damit heittänyt, vaan valitsimme aivan eri kulman. Talon takana olleelle 1. damille lähetin koiran hankalasti tiheän männykön ja lumikumpareiden takaa auratun pihatien reunasta ja 2. damille lähetin koiran toisaalta pihatieltä, aivan eri kulmalta kuin josta dami oli käyty koiran kanssa viskasemassa metsäplänttiin. Muuten damien hakujärjestys oli sama, mutta 1. ja 2. damien lähetyspaikka vain vaihtui hiukan hankalemmaksi.

Kaikki noudot ja palautukset menivät hyvin ja vain paranivat loppua kohden. Parilla ekalla noudolla ollut sikariote vaihtui toistojen myötä hienoon ja syvään kanto-otteeseen ja vaikka Into alussa innostui riepottelemaan yhtä damia höyrypäisesti, se lopetti senkin heti yhden ärähdyksen jälkeen ja toimi maltillisesti ja rauhallisesti koko loppu harjoitelun ajan. Se ei myöskään piipannut lainkaan harjoittelun aikana.

Treeneistä jäi kaikenkaikkiaan hirvittävän hyvä mieli. Koira petrasi paitsi kanto-otteessaan ja rauhallisesti damin kantamisessa, myös palautuksissa. Aiemmin palautukset on hoidettu siten, että koira mahdollisimman nopeasti hyppää minua vasten ja sylkäisee damin syliini (josta otan kopin), mutta nyt en antanut koiralle mahdollisuutta moiseen, vaan peruuttelin sen kanssa kaikkien palautuksien yhteydessä ja siten sain sen kantamaan damia leuoissaan pidempään. Kehuin sitä valtavasti ja vaikka se alussa jatkuvasti sylkäisi damin minulle tai maahan, loppua kohden se kantoi sitä tyytyväisenä vierelläni hyvässä otteessa niin kauan, kun pyysin. Tästä päästään loppujen lopuksi toivottavasti siihen, että dami pysyy koiran leuoissa niin kauan kuin tahdon, liikkeessä tai ei. Siihen on vielä matkaa, mutta olemme hyvässä vauhdissa. Pääasia, että koira sentään palauttaa! Pientä tyylillistä viilausta siis vain.

Pieni harmiton Remu sai pyöriä pihamaalla vapasti treenien ajan. Pari kertaa se innostui heittelemistäni dameista niin paljon, että se alkoi noutamaan niitä minulle (!!!), mutta pudotti heti ärähdyksestä damit niille sijoilleen. Muuten saimmekin treenata Inton kanssa rauhassa. Kotiterassilla treenejä seurannut Elna pääsi vielä treenien jälkeen tarkastamaan piha-alueen, ettei vaan ollut jäänyt ylimääräisiä nameja tai dameja ympäristöön.