Torstaina 29.5 pääsin taas pitkästä aikaa ihailemaan novascotiannoutajia
livenä, kun paikalliset rodun edustajat treffasivat koirapuistossa.
Joko Hämeenlinnassa ei asu paljoa tollereita, tai sitten harrastajat
eivät ole aktiivisia tai muuten vain kiinnostuneita saman rodun
edustajista, mutta paikan päällä oli vain kaksi novascotiannoutajaa.
Vaan mikäpä siinä, itse olin valmistautunut siihen, ettei kukaan
saapuisi paikalle. Tollereita harkitsevia olikin sitten useampi; minun
lisäkseni kaksi, eli yhteensä kolme. Meidän kysymyksiin vastaili yhtä
monta rodun harrastajaa, ja olipa kyllä mukavaa rupatella rodusta
harrastajien ja kiinnostuneiden kesken!
Perjantaina pyörähtikin
sitten kesäloma käyntiin. Lauantai meni (kesä)töissä, mutta sen lisäksi
ehdittiin vielä pyörähtämään mökillä pikaisesti ja illalla olin
kuvaamassa Linnanpuistossa ollutta keikkaa, josta varmasti ilmestyy
kuvia myös kuvagalleriaan. Kuvagalleriasta löytyy muuten kuvia myös tollereiden koirapuistotapaamisesta, joten kannattaa käydä kurkkimassa.
Olen
tässä pitkään miettinyt, että pitäisi päästä juoksuttamaan Nikiä, ihan
vaan lähteä sen kanssa vaikkapa hölkkäämään tai sitten pyörän vierellä.
Tänään oli vihdoin sopiva ilta siihenkin hommaan, kun huominen maanantai
on töistä vapaata, eli eipä ole kiirettä nukkumaan. Odottelin, että
aurinko laskee ja tulee vähän viileämpää, ja sitten lähdettiinkin
painelemaan kera pyörän hiljaiseen iltaan. Koira oli kelataluttimessa
ihan vaan sen takia, että jos tekee äkkipysäyksiä hajujen perässä, että
ei sitten tapahdu mitään inhottavia ketjureaktioita.. Vähän kyllä
kauhistelin ennen lähtöä, kun en satu omistamaan yhtäkään
pyöräilykypärää.. Aluksi Niki laukkasi aivan suunnatonta vauhtia, joten
tuli niille pyörän polkimillekkin heti kunnolla käyttöä! Vähän kyllä
jännitti, että onkohan tässä yhdistelmässä jarruja ollenkaan. Hyvin se
kuitenkin meni, Niki kuunteli käskyjä hyvin (kierrä, täältä, odota) ja
suurimman osan matkasta Niki sitten kuitenkin ravasi vähän hitaammin. Ja
nätisti se kulki vasemmalla puolella koko lenkin, pientareella kulkien.
Suunnittelinkin lenkin siinä mielessä, että olisi mahdollisimman vähän
asvalttialuetta ylitettävänä.
Aiemmin illalla Romppu saikin
pieniä lapsia kauhisteltavakseen, kun meillä kylässä oli vanhempiensa
kanssa kolmen pikku ihmisriiviön katras. Minähän olen tehnyt vähän
kummankin koirani kanssa kaikki mahdolliset virheet, joita
koiranomistaja vaan voi tehdä, ja se näkyy myös siinä, ettei Niki eikä
Romppu ole tottunut pieniin lapsiin, niitä ei siis sosiaalistettu
lapsiin silloin, kun se olisi helpointa ollut. Koitan kuitenkin parhaani
mukaan korjata tekemiäni virheitä, ja niinpä Romppu joutui pihalle
lasten läheisyyteen siedätyshoitoon. Niki sai pysyä visusti huoneessani,
sillä poika on kova stressaamaan pienistä ja yllättävistäkin asioista,
ja saattaa olla arvaamaton pienten lapsien seurassa. Romppu sen sijaan
vain haukkuu epävarmuuttaan, eikä muuten käyttäydy aggressiivisesti
pieniä kohtaan. Olipa muuten hyvä, että lapset olivat tottuneet koiriin -
niillä ei ollut sen kummempia haluja päästä koiran lähietäisyydelle,
eivätkä he myöskään välittäneet haukkuvasta koirasta. Uskalsivat jopa
antaa koiralle herkkuja kädestä, ja uskon, että Rompun kanssa mentiin
huima harppaus eteenpäin sen suhteen, miten se käyttäytyy lapsien
kanssa. Lisää vaan neutraaleja tai positiivisia kokemuksia lapsista.
Rohkeista, koirien kanssa olemiseen tottuneista lapsista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti