Maanantaiksi mulle olikin lykätty 14:30-21:30 työvuoro, joten agilityt
jäi tällä kertaa väliin. Täytyy kyllä jatkossa yrittää koittaa saada
työvuorot sovittua niin, ettei ne hirveästi veisi meidän agilitystä.
Tällä hetkellä se on meidän ainut aktiivinen harrastuslaji, joten olisi
kurjaa, jos sekin meiltä vietäisiin.
Tänäänkin oli
vastaavanlainen työvuoro kuin maanantaina. Aamulenkki venähti
suunniteltua pidemmäksi, ja hyvä niin, kun lenkillä vastaan tuli Karo
ja Hukka (joka oli laittanut jarrut päälle kun äkkäsi meidät), joiden
kanssa jatkettiin matkaa yhdessä metsään. Hukka on pieni kelpielapsi,
josta tulee varmasti myöhemmin mainiota riekkuseuraa myös mun omalle
pennulle. ;) Virallinen pentukesä (vai vuosi?) on kai nyt sitten
avattu, kun kahdella suunnalla naapuristossa on pentu, ja vähän itse
kullakin tutulla, ja jos ei pentua niin ainakin olen aistivinani kovaa
kuumeilua sellaista kohtaan..
Kieltämättä, vähän kyllä
jännittää mitä tulevan pitää. Kolme koiraa. Olen koittanut lukea ympäri
nettiä tärkeitä asioita pennun kasvatuksen suhteen. Siis lähinnä
ennakointia, ettei tulisi taas opittua kantapään kautta kaikkea.
Muutamia asioita, joita olen saanut irti, jotka tällä hetkellä pyörivät
päässä, mutta missälie sitten, kun niitä oikeasti tarvittaisiin.
1. Itsenäisyys.
Tähän on ehdottomasti panostettava. Laumassa elävän koiran
itsenäisyyttä on hyvä lähteä alusta alkaen vahvistamaan ja
ylläpitämään. Kaikki arkeen liittyvät asiat tulee opettaa niin, ettei
pentu saa tukea vanhemmilta koirilta, vaan sen on selviydyttävä
tilanteista itsenäisesti. Koska pentu kehittyy kaiken aikaa, on näitä
asioita myös ylläpidettävä jatkuvasti.
Wrong! Niki
ja Romppu turvautuvat toisiinsa todella paljon, ja välillä tuntuu,
että nämä kaksi ovat kuin yksi ja sama koira. Niki on itsenäisempi kuin
Romppu, johtuen varmasti siitä, että se oli meillä ensin, ja sen kanssa
harrastetaan paljon sellaisia asioita, joissa Romppu ei ole ollenkaan
mukana. Romppu on voinut koko elämänsä ajan turvautua "isoveljen"
apuun, ja tuntuu, ettei se ole vielä tähänkään päivään mennessä ehtinyt
kehittämään itselleen omia aivoja. Vaan miksipä olisi, kun isoveli
miettii kaiken valmiiksi. Ehkä koitamme välttyä tältä virheeltä
jatkossa?
2. Aikuisten koirien arki
ei saa muuttua radikaalisti pennun muutettua taloon. Pennulle pyhitetty
aika ei saa olla vanhemmilta koirilta pois, eikä vanhempien koirien
arki saa muuttua pennun takia. Kenenkään ei tarvitse taistella huomiosta
tai huolestua, saako sitä ollenkaan. Kaikille riittää aikaa.
Wrong! Kolmisen
vuotta sitten aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa. (Hei,
ihan hyvin voi verrata poikaystävää koiraan!) Uusi kepo-ehdokas vei
varkain paljon aikaani, ja koirien huomiointi jäi ihan vahingossa
vähemmälle. Niki huomasi, että emännällä on uusi "ykkösmies", ja koiraa
alkoi vaivaamaan uusi, emännän kanssa sohvalla rötköttävä vieras
ihminen, joka tuntui vieneen kahden spanielin paikan niin sohvalta, kuin
myös emännän sydämestä. Pieni koira alkoi ajattelemaan liikaa,
stressaamaan. Pian se olikin jo kehittänyt itselleen pahan hot spotin,
märkivän ihotulehduksen, ja seurauksena siitä myös korkean kuumeen. Mikä
meni pieleen?
Eläinlääkäri ei ihan määrännyt poikaystävää
lopetettavaksi, mutta stressi piti saada loppumaan. Arkeen ei ollut
paluuta, mutta aloimme poikaystäväni kanssa ottamaan Nikiä, sekä Romppua
huomioon eritavalla kuin aiemmin, ja keksimme paljon myös yhteistä
puuhailtavaa, johon kaikki pystyivät osallistumaan. Nykyisin kummatkin
koirat ovat erittäin kiintyneitä "allergiaoireita" tuottaneeseen
poikaystävääni. Siispä, yllättävätkin asiat voivat aiheuttaa pahastikkin
oireilevaa stressiä. Emmehän ota tätä riskiä jatkossa? Emme.
Jaa.
Tähän aikaan yöstä (hei haloo?) ei tule enempää mieleen. Lisäilenpä
siis jatkossa, mikäli jotain vielä juolahtelee. Kommentit, vinkit, ovat
erittäin tervetulleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti